Kukamitähä?
Miä oon Päde, synkkä senioripissis Helsingistä. Juuret Kouvostoliitossa, paperitehtaan katkussa kasvanu ja kymenlaaksolainen synkkyys vakiovarusteena. Tykkään eläimistä, juoksen ihan helvetisti, maalaan kissatauluja ja luen paljon.
Nuoresta saakka oon enempi vähempi matkustellu, joskus ihan työn puolesta niin paljon etten sen jälkeen hetkeen halunnu ees ajatella lentokenttiä ja reissuja. Matkustelukyllästyminen ei toki kauaa kestäny, aika äkkiä rupes moottoritie kuumottelemaan ja rupesin ramppaamaan rinkka selässä maailmalla. Reissut alko pikkuhiljaa venymään pidemmiks ja pidemmiks. Jokaiselta matkalta tulin molo ottassa takasin Mordoriin.
Loppukeväästä 2011 palasin kuukauden lomalta Indonesiasta ja olin ihan paskana. Ahisti arkeen paluu ihan vietävästi ja tuntui, että happi loppuu. Tuntui, etten jaksa taas kuukausitolkulla painaa duunia päästäkseni lomalle. Saati sitten että jaksaisin tätä samaa vuositolkulla.
Vitutus, se on kovasti aliarvioitu voimavara. Mun kohalla se johti lopulta sellaseen heräämiseen, että nyt on pakko lopettaa ruikutus ja tehä jotain elämälleni. Mikään ei muutu jos mikään ei muutu ja kun puntti vipatti maailmalle, oli helppo päättää mitä elämälleen sit tekis: lähtis reissuun, tietysti!
Päätös oli helpotus. VIHDOIN teen jotain enkä vaan valita. Ostin siltä istumalta menolipun HongKongiin muutaman kuukauden päähän ja rupesin järjestelemään asioitani siihen malliin, että nyt mennään eikä meinata.
Marraskuun eka päivä 2011 miä läksin. Suunnitelma oli reissailla ehkä vuosi, ja tulla takas sitte ku rahat loppuu. Hupsista, saatana, rahat kyllä loppui mutta en siltikään tullu takasin. Jäin Indonesiaan, Hiekkakikkareelle eli Gili Trawanganin saarelle. Täällä on nyt koti ja arki. Vieläkin välillä vituttaa, mutta eri tavalla kuin ennen, ja suurimman osan aikaa EI vituta. Se on ihanaa.
Pyöritän paikallisen ympäristöjärjestön kissa rescue projektia, pidän kissakauppaa, mulla on piha täynnä pelastettuja kissoja, kanoja ja ankkoja. Ja on siellä kaks vuohta kans.
Elän ehdottomasti omaa unelmaani. Siihen liittyy kyllä tavattoman paljon persaukisuutta ja paskan siivoomista mutta kyllä tää silti marraskuisen Mordorin voittaa. Elämä on hianoo!
